Koirahistoriaa


Kevät 2012 Minä, Vinski, Rento ja Viola
Kuva: Maarit Nikkanen
Mä olin se pikkulikka, joka talutti sitä isoa vetävää ajokoiraa. Kaikilla muilla oli ihanat spanielit ja upeet sakemannit, jotka tuli luokse kutsusta ja osasi temppuja laidasta laitaan. 
Ne lähti aina kesäällä leirille ja osasi syksyllä monta ihanaa uutta asiaa ja mä pidin vaan tiukemmin taluttimesta, kun rusakon poikaset oli laumoina liikkeellä.
Muutettuani sitten kerran kotoa, vuonna -86, tuli ensimmäinen ihka oma koira Labradorinnoutaja Jesse, "Niko". Koska mä olin aina ollut myös se meidän perheen "poika", joka oli kulkenut metällä iskän kanssa, koira oli tietenkin uros, "eihän nartuilla tee mettässä mitään". 
Niinpä Niko sitten olikin aina isälläni mukana kyyhkystä kevätalven jänisjahdeille. Lisäksi se kelpasi hirvimetsälle ajoketjuun ja jäljestämään, kevään varisjahtiin ja kalakaveriksi kesäisin.
Koirattomien aikojen iloksi saapui sitten varmuudeksi narttu, Majik Noita Nokinenä, "Mella" v. -88., joka toimittikin erinomaisen hyvin kotikoiran virkaa, metsälle siitä ei tosiaankaan ollut, eikä juuri kokeisiinkaan, sen pehmeän luonteen vuoksi, niin sai jäädä tulevaisuuteen myös ne kasvattaja haaveet.
Aloin hiljakseen miettimaaän uusia tuulia tavattuani Tynkkysen Heikin upeat kk-saksanseisojat ja ensimmäinen seisoja narttu Otsolan Cilla"Sipuli" tuli meille v. -94.
Vuonna -94 joulukuussa menetettyäni yllättäen molemmat labbikset saman rekan alle, tein elämäni munauksen, hankkimalla vain vuoden ikäerolla toisen seisojan.
Otsolan Cara, "Retu" syntyi heti alkuvuodesta -95,  Kaksi niin saman ikäistä ja vahvuista koiraa ei ollut hyvä yhdistelmä, eikä näiden kahden itsepäisen eläimen tappelua ei saatu aisoihin, luopumatta toisesta, niin Sipuli muutti vuonna -00 toisaalle.
Kavala koirakuume valtasi taas pian ja niinpä keväällä -02 muutti meille musta labradosinarttu. Hups! Eihän se sittenkään ollut musta, vaan ruskea muistokas Muska "Muska" ja taas päästiin harrastamaan....
Olen harrastanut koirineni lajeja laidasta laitaan Tokoa, Mejää, PK-lajeja, eipä koiratanssikaan ihan vieras ole. Tulokset ei ole koskaan ollet kovin kummoisia, mutta hauskaa meillä on aina ollut. (ja vissin usein muillakin??) Nykyään useamman koiran omistajana ei aika riitä enään kun noutaijen omiin lajeihin ja skaala on kavaentunut NOME-B ja WT-treeneihin ja on sitä joskus jossain kokeissakin pyörähdetty.
Aikaa on vieneet myös intohimoinen yhdistystoiminta, josta koitan pikkuhiljaa vierottautua, saadakseni lisää aikaa kasvateilleni, joita on jo maailmalla yli sata!
Ensimmäinen Niinivuoren (tietokannassa) pentue syntyi vuonna 2004. 
Tarkoitus on myös jatkossa pienimuotoisesti kasvattaa labradoreja metsästys- ja harrastuskavereiksi. Jalostusvalinnoissa pyrimme kultaiseen keskitiehen, ilman "muotioikkuja", terveys ja luonne etusijalla.
Jos haluat tietää lisää, ota reilusti yhteyttä!




Paavo ja Voltti 2007